Suunnittelupelin avulla lisää näkökulmia

Kirjoitin ideointimenetelmistä aikaisemmassa blogikirjoituksessani Luovuus käytettävyyssuunnittelijan työssä. Kirjoituksessa ei mainittu ollenkaan suunnittelupelejä (design games), joita voidaan hyödyntää suunnitteluworkshopeissa, joissa suunnittelijoilla on keskenään erilaiset taustat. Tässä blogikirjoituksessani pohdin, olisiko suunnittelupelejä mahdollista hyödyntää myös ohjelmistosuunnittelun konseptoinnissa tai käyttöliittymäsuunnittelussa.

Ensimmäisen kerran kuulin suunnittelupeleistä poikkitieteellisissä opinnoissani Taideteollisessa korkeakoulussa. Innostuin ideasta saman tien, vaikka heti alusta lähtien ymmärsin, että tässä ei ole kyse selkeästä metodista, joka toteutetaan kerrasta toiseen samalla tavalla. Design gamet ovat erityisesti soveltuvia tilaisuuksiin, jossa paikalla on muitakin kuin varsinaisia (konsepti)suunnittelijoita. Paikalla voi olla esimerkiksi loppukäyttäjä tai asiakas, jotka usein tarvitsevat motivoituakseen ja aktivoituakseen muutakin kuin vain kynän ja paperia.

Brandt (2006:57) määrittelee design gamen seuraavasti: ”Design game is a framework for organizing participation in participatory design projects”. Käytännössä design game hänen mukaansa tarkoittaa peliä, jossa on vuorot ja joka etenee ennalta määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Periaatteessa kyseessä voi olla jonkunlainen kilpailukin, mutta tarkoituksena ei ole, että kukaan suunnittelija tavoittelee voittoa. Sen sijaan tarkoituksena on yhdistää eri pelaajien eli suunnittelijoiden vahvuudet ja sitä kautta saada aikaan luovaa suunnittelua. Suunnittelupeleissä voidaan käyttää hyväksi erilaisia pelivälineitä kuten askartelutarvikkeita, legoja, kortteja, kollaaseja ja sanoja. Käytännössä elementit, säännöt ja tavoitteet määritellään kuitenkin erikseen joka kerta.

Design gamen toteutus vaatii itsessään huomattavan määrän suunnittelua. Ensin on mietittävä, mitä tilaisuudesta haluaa saada irti ja minkälaisella ratkaisulla siinä voisi onnistua. Sitten on osallistujat huomioon ottaen luotava itse peli elementteineen ja sääntöineen. Ennen h-​​hetkeä on hyvä testata peliä pilottina, jotta pahimmat sudenkuopat voi välttää itse suunnittelupelitilaisuudessa.

Minulla on hyviä kokemuksia suunnittelupeleistä kokonaan uuden konseptin suunnittelussa. Olin mukana järjestämässä seniori-​​ikäisille loppukäyttäjille design gamea, jossa heidän tuli ideoida itselleen palveluja/​tuotteita, jotka tukisivat yhteisöllisyyttä eläkeiässä ja vanhempana. Peliin osallistui neljä paria, jotka kukin vuorollaan saivat itselleen käyttäjäpersoonan, arvalla nostetun ongelman, tulevaisuuden teknologia –kortin sekä satunnaisen kortin. Käyttäjäpersoonissa oli kuvattu 2000-​​luvun alun vanhustentalon asukkaita kun taas ongelmakorteissa oli erilaisia tänä päivänä suomalaisessa palvelutalossa esiintyviä ongelmia. Yksi ongelma oli esimerkiksi, että palvelutalon asukas haluaisi lähteä kävelemään rannalle, mutta hän ei uskalla mennä yksin koska siellä on kuoppaista ja kivikkoista, ja hän liikkuu rollaattorilla. Sekä käyttäjäpersoonat että ongelmat pohjautuivat todelliseen käyttäjätutkimukseen palvelutalossa. Sen sijaan teknologiat olivat osittain jopa utopistisia tulevaisuuden konsepteja, jotka oli selitetty kuvien ja tekstin avulla. Satunnaiskortissa oli erilaisten esineiden ja eläimien kuvia (herästykello, hiiri, haarukka, leija jne.). Yhden kierroksen aikana kukin pari keksi jonkun tuotteen/​palvelun, joka auttaisi käyttäjäpersoonaa kyseisessä ongelmassa. Tuotteeseen tai palveluun tuli jollakin tapa yhdistää sekä arvottu teknologia että satunnainen elementti. Todellisuudessa nämä kaksi toimivat kerta toisensa jälkeen tuotteiden ja palveluiden kulmakivenä hullunkurisuudestaan huolimatta.

Järjestetty design game oli menestys. Osittain konseptit olivat täysin epärealistisia, jopa järjettömiä, mutta suunnittelijoille se toi kaivattuja virikkeitä ja ideoita. Itse asiassa lopullinen konseptimme perustui yhteen pelissä keksittyyn konseptiin. Tässä tapauksessa auringonkukkaa esittävä satunnaiskortti oli merkityksellinen.

Miten design gamea voisi soveltaa konseptisuunnittelussa, jossa mahdollisesti tehdään hyvinkin tarkkaan käyttötarkoitukseen rajattua ohjelmistoa? Usein ohjelmistolla on myös rajattu, suhteellisen homogeeninen, käyttäjäkunta, joka käyttää ohjelmistoa ammattitarkoituksiinsa. Ihan siis juuritason ”vain taivas on rajana” konseptoinnista ei ole kyse. Mikäli on vielä olemassa nykyinen järjestelmä, jota uusitaan, on tilanne edelleen monimutkaisempi.

Usein asiakas haluaa kuitenkin uudistaa käyttöliittymää kokonaisuutena riippumatta siitä, kuinka paljon liikkumavaraa todellisuudessa on. Tässä mielestäni piileekin ero pelkän graafisen ulkoasun uudistuksen (face lift) ja konseptoinnin välillä. Jos komponentteja, logiikkaa ja asettelua puhumattakaan toiminnoista on syytä uudistaa, puhutaan aina konseptoinnista. Ja tätä konseptointia voi rikastaa design gamella kunhan vain jaksaa käyttää luovuutta pelin suunnitteluun.

Yksi vaihtoehto voisi olla peli, jossa kukin suunnittelija arpoo itselleen yhden käyttäjätarinan (kuvauksen jostakin tehtävästä, joka käyttäjän tulee voida tehdä järjestelmällä). Tämän lisäksi hän arpoo itselleen yhden tai useamman käyttöliittymäkomponentin, jonka avulla käyttäjän tulee voida suorittaa tehtävä kokonaisuudessaan. Lisää haastetta ja luovuutta tehtävään voisi antaa jollakin lisätekijällä kuten esimerkiksi päättämällä ratkaisun muodon tai antamalla sille tunteen. Esimerkiksi suunnittelijan tulisi miettiä, kuinka käyttäjä löytää järjestelmästä nopeasti hälytykset, kun hänellä on käytössään pelkät pudotusvalikot. Lisäksi käyttöliittymäratkaisun tulee olla pyöreä, tavalla tai toisella. Ehkä tällaisten kautta voimme löytää jopa uusia käyttöliittymäkomponentteja. Miltä kuulostaisi esimerkiksi kartion muotoinen pudotusvalikko, jossa eri puolilla kartiota olisi eri listattuna eri hälytykset tyypeittäin? Kartio olisi siis niin kuin pyörivä mainostaulu, joka perustilassaan on kuvattuna ylhäältä ja vähän tilaavievänä.

Nopealla ideoinnilla keksin helposti yhden tavan hyödyntää design gamen ajatusta myös ohjelmistosuunnittelussa tai käyttöliittymäkonseptoinnissa. Edellä esiettyä ideaa kannattaisi kokeilla ja ehkä ideaa jalostamalla saamme käyttöön toimivan työkalun. Tai jos ei tällä, niin sitten seuraavalla idealla. Kussakin projektissa olisi kuitenkin paikallaan miettiä, minkälaista design gamea tai sen sovellusta juuri tässä projektissa voisi hyödyntää. Uusien luovien työkalujen löytämiseksi täytyy ideoida ja tehdä kokeiluja. Mutta vain etsivä voi löytää.

Brandt, E. (2006). Designing Exploratory Design Games: A Framework for Participation in Participatory Design? In Proceedings of Participatory Design Conference, ACM Press,  Italy (2006).